Innovaatioiden avulla kestävyysvajeen kimppuun

Julkisten hankintojen merkitys Suomen kansantaloudelle on valtava. Yhteensä julkinen sektori hankkii vuodessa tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita arviolta 35 miljardilla eurolla, mikä on yli kuudesosa BKT:sta. Kunnat, kuntayhtymät ja muut kunnalliset organisaatiot ovat suurin hankkijaryhmä.

Meneekö hankinnoissa kaikki kuten Strömsössä? Toteutuvatko hankkeet pääsääntöisesti alle kustannusarvion? Tai ylittääkö lopputulos asetetut tavoitteet? Niin, parantamisen varaa on varmasti useimmissa hankinnoissa. Viisi prosenttia, vai 95?

Uusi hankintalaki on eduskunnassa ja tullee voimaan vuodenvaihteeseen mennessä. Hankintalain tavoitteena on edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä. Hankinnat on huomioitu myös Sipilän hallitusohjelmassa: tavoitteena on nostaa innovatiivisten hankintojen osuus viiteen prosenttiin kaikista julkisista hankinnoista. Tämä on ihan kelpo tavoite, jos mietitään vain suoria tuotekehityshankintoja. Innovatiiviset hankinnat ovat kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus. Lähes kaikki julkiset hankinnat voi tehdä siten, että mahdollistetaan uudet lähestymistavat ja edistetään innovaatioiden syntymistä. Tavoitteena on tehdä asioita paremmin, tehokkaammin, tai kokonaan uudella tavalla.

Korkeatasoinen osaaminen, yhteistyö sekä mahdollisuuksien ja hyvän fiiliksen luominen synnyttävät innovaatioita. Näihin kannattaa tähdätä julkisissa hankinnoissa. Pitää osata hyödyntää markkinoiden osaamista, antaa yrityksille mahdollisuus keksiä uutta ja lisätä asiakkaan ja palvelutuottajien yhteistyötä.

Uuden lain tarjoamat mahdollisuudet

Uusi laki tarjoaa muutamia uusia mahdollisuuksia, joista ehkä tärkein on neuvottelumenettelyjen nosto perusmenettelyksi silloin kun hankintaan kuuluu suunnittelua tai innovatiivisia ratkaisuja, kun hankinta on monimutkainen tai sisältää paljon riskejä, sekä kun tarkka tehtävämäärittely ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Markkinavuoropuhelu ennen tarjouspyyntövaihetta on hyvä keino parantaa sekä tarjouspyyntöjen että tarjousten laatua. Ja innovaatioita edistämään on kehitetty kokonaan uusi hankintamenettely, innovaatiokumppanuus.

Näin puolitamme kestävyysvajeen

Liian usein tarjouspyynnössä määritellään yksityiskohtaisesti hankinnan sisältö ja toteutustapa, vaihtoehtoja ei sallita, ja halvimmalla hankintahinnalla on määräävä vaikutus valinnassa. Tärkeämpää olisi miettiä lopputulosta, sen toimivuutta, laatua, kestävyyttä ja elinkaaritaloudellisuutta. On opeteltava ostamaan hyvää.

• Ensinnäkin markkinoille pitää antaa mahdollisuus tarjota parasta osaamistaan. Julkisen sektorin hankintayksikön rooli ei ole olla innovaattori, vaan mahdollistaa. Yritykset osaavat uuden luomisen, ne kilpailevat joka päivä paremmuudestaan ja joutuvat keksimään koko ajan uutta selviytyäkseen kilpailussa.

• Toiseksi valinta pitää tehdä osoitetun laaduntuottokyvyn ja elinkaaritaloudellisuuden perusteella. Mikäli halvin hinta on merkittävä valintaperuste, yritysten on pakko tarjota minimiratkaisua parhaan ratkaisun sijaan.

• Ja se hyvä fiilis on myös tärkeä. Uudet ideat syntyvät nimittäin aivojen otsalohkossa, ja se toimii täydellä teholla vain silloin, kun työilmapiiri on kunnossa. Kannattaa siis oikeasti luoda yhteistyön ilmapiiri, hyödyntää kaikkien osapuolten osaamista ja kannustaa hyviin suorituksiin.

Väitän, että tällä tavalla toimien saamme varmasti aikaan ainakin kymmenen prosentin parannuksen julkisten hankintojen elinkaaritaloudellisuudessa. Ja se poistaisi lähes puolet Suomen kestävyysvajeesta.