Riskienhallinta ja resilienssi digitalisoituvissa toimitusketjuissa

Kirjoittaja Aleksi Harju palkittiin huhtikuussa 2024 LOGYn kannusteapurahalla LUT-yliopistossa tekemästään väitöskirjatyöstä. Hänen väitöskirjansa nimi on “Risk management and resilience in digitalizing supply chains”.

Tausta ja motivaatio

Toimitusketjujen toimivuus ja suorituskyky ovat tutkitusti kiinni yritysten kyvystä hallita kokonaisvaltaisia riskejä, jotka liittyvät niin sisäisiin toimintoihin kuin toimittajiin ja muihin ulkoisiin sidosryhmiin. Toimitusketjun riskienhallinnan tavoitteena on proaktiivisesti tunnistaa, arvioida, mitigoida ja monitoroida strategisesti merkittävimpiä riskejä, jotka liittyvät ns. ulkoisten resurssien hallintaan (esim. logistiikka, hankintatoimi ja merkittävät ulkoistukset), tuotanto-operaatioiden haavoittuvuuksiin, sekä näiden välille syntyviin pullonkauloihin ja riippuvuussuhteisiin. Tässä keskeiseksi tehtäväksi muodostuu myös jatkuvuudenhallinta, jonka tarkoituksena on vakauttaa toimitusketjua ennaltaehkäisemättömien häiriöiden ilmaantuessa, sekä hyödyntää niitä oppimisen välineinä. Toisin sanoen toimitusketjuihin liittyvän riskienhallinnan strateginen merkitys on sidottu mahdollisten arvonmenetysten estämiseen proaktiivisesti, sekä taloudellisesti kannattavan operatiivisen toiminnan jatkuvuuden takaamiseen.

Kun yritys, sen suorat sekä epäsuorat toimitusketjukumppanit onnistuvat yllä mainituissa riskienhallinnan tavoitteissa, se näkyy välittömästi parempana toimitusketjun resilienssinä, jolla voidaan mitata yrityksen tai toimitusketjun kykyä kestää erityyppisten disruptioiden negatiivisia vaikutuksi, sekä lyhentää operatiivista palautumisaikaa niiden jälkeen.

On tunnistettavissa, että toimitusketjujen johtamisen kehittymistä ohjaa tällä hetkellä kaksi merkittävää ajuria: (1) kasvava teknologiakehitys ja organisaatioiden digitalisaatiomaturiteetin lisääntyminen, sekä (2) ilmastonmuutos ja ympäristövastuullisuuden voimakas korostuminen esimerkiksi lisääntyvien raportointivaatimusten vuoksi. Näillä molemmilla on suora yhteys toimitusketjun operatiiviseen riskienhallintaan ja resilienssiin.

Digitalisoituvat toimitusketjut vaikuttavat strategiseen riskienhallintaan ennen kaikkea teknologioiden kautta lisääntyvän toimitusketjudatan ja datanhyödyntämiseen liittyvien uusien käytänteiden vuoksi. Samaan aikaan ympäristövastuullisuuteen liittyvä regulaatio luo kysyntää läpinäkyvimmille toimitusketjun auditointikäytänteille, jossa myös teknologiaratkaisuilla tulee olemaan suuri rooli. Toimitusketjun ympäristövastuullisuus liitetäänkin nykyään usein myös resilienssiin, sillä ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit vaikuttavat merkittävästi sekä ekosysteemitasolla (esim. maatalous, sen ylläpitämät asutusalueet ja ihmisten hyvinvointi eri vyöhykkeillä) että operatiivisesti toimitusketjuissa (esim. ulkoistuspäätöksiin, globaalien ulkoistusten riskienhallintaan ja tuotannon, logistiikan ja myynnin suunnitteluun).

Tutkimuksen tavoitteet ja kysymykset

Väitöstutkimuksessa keskitytään ensisijaisesti ymmärtämään, miten kasvava digitalisaatio ja ympäristövastuuraportoinnin vaatimukset vaikuttavat toimitusketjun riskienhallintaan ja sitä kautta resilienssiin toimitusketjuissa. Väitöstutkimuksen keskeisenä lähtökohtana on tarkastella informaationprosessoinnin vaatimuksia ja käytänteitä, jotka ovat tärkeitä epävarmuuden vähentämisessä ja siten luovat edellytyksiä onnistuneelle riskienhallinnalle.

Väitöstutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1. Mitkä teknologiat ja käytänteet ovat oleellisia toimitusketjujen riskeihin liittyvän tiedon luomisessa, analysoimisessa ja siirtämisessä ulkoisten sidosryhmien välillä?
2. Miten toimitusketjun riskienhallinnassa tulisi huomioida teknologiapalveluhankinnoista aiheutuvat riskit ja niiden verkostovaikutukset digitalisoituvaan liiketoimintaan?
3. Mitkä käytänteet edistävät toimitusketjun resilienssiä (tai jatkuvuutta ja palautumiskykyä häiriöistä)?
4. Mitä haasteita ja mahdollisuuksia epäsuoriin päästöihin liittyvään vastuullisuusraportointiin liittyy ja millä käytänteillä epäsuoraa päästöraportointia voidaan kehittää toimitusketjuissa?

Metodologia ja aineistonkeruu

Väitöstutkimus rakentuu kolmelle julkaisulle, joiden pääasiallisena aineistona toimii teollisuusyrityksiltä kerätty kyselydata sekä laadulliset haastatteluaineistot.

Kyselydatan avulla arvioitiin tilastollisin menetelmin (rakenneyhtälömalli) vastanneiden organisaatioiden hankintaprosessin digitalisaation maturiteetin sekä hankintoihin liittyvän data-analytiikan hyödyntämisen ja tiedonjakamiskäytänteiden vaikutusta toimitusketjun riskienhallintaan ja resilienssiin.

Laadullisilla tutkimusmenetelmillä (tapaustutkimus) selvitettiin riskienhallintaprosessia, siihen liittyviä riskienhallintakäytänteitä sekä niiden vaikutuksia suorituskykyyn teknologiapalveluiden ulkoistuksissa finanssialalla. Laadullisia tutkimusmenetelmiä (monitapaustutkimusta mukaillen) käytettiin myös ymmärtämään asiantuntijoiden näkemyksiä toimitusketjujen epäsuoraan päästöraportointiin, jonka avulla kyettiin analysoimaan hiilikirjanpitoon ja ympäristöraportointiin liittyviä prosessitason haasteita, riskejä sekä ratkaisumekanismeja.

Tulokset

Tutkimuksen alustavat tulokset osoittavat, että digitalisaatio ja teknologiakäytänteet ovat merkittävässä osassa toimitusketjun riskienhallinnan ja resilienssin parantamisessa. Esimerkiksi tutkimuksen ensimmäisessä osassa, jossa hankinnan digitalisaatiota arvioitiin sekä digitaalisen prosessimaturiteetin, data-analytiikan käyttämisen ja informaation jakamisen käytänteiden perusteella, löydettiin positiivinen yhteys toimitusketjun riskienhallintaan ja resilienssiin. Nämä tulokset korostavat, että digitalisaatiossa yritysten on keskityttävä informaation jakamiseen, koska riskienhallinta ja häiriöistä palautuminen riippuvat olennaisesti hankinnan ja toimitusketjun ylävirran tiedon läpinäkyvyydestä.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tarkasteltiin riskienhallinnan merkitystä teknologiapalveluiden ulkoistamisessa. Löydökset osoittavat, että teknologiapalveluiden ulkoistaminen voi olla liiketoiminnallisesti strategisesti merkittävä päätös, joka vaatii voimakasta sitoutumista riskienhallinnan käytänteisiin koko hankintaprosessin ja sen jälkeisen toimittajajohtamisen aikana. Teknologiapalvelut ovat luonteeltaan hankalasti korvattavissa, mikä lisää toimittajariippuvuutta ja siten kasvattaa myös tarvetta jatkuvalle riskienhallinnan kehittämiselle sekä merkittäville panostuksille strategiseen toimittajayhteistyöhön.

Riskienhallinnan käytänteet löydettiin liittyvän (1) ulkoistuksesta johtuvien ulkoisten ja sisäisten riskitekijöiden tunnistamiseen sekä todennäköisyyden ja vaikutusten vähentämiseen, ja (2) operatiivisten palvelutasojen ylläpitämiseen häiriönhallintaan liittyvillä käytänteillä. Tulosten perusteella todettiin, että riskienhallinnan käytänteiden implementointi teknologiapalveluiden ulkoistamisessa lisää (1) palveluiden suorituskykyä parantamalla niiden saatavuusastetta loppukäyttäjille ja (2) johtaa vakaampaan palvelutasoon.

Tutkimuksen kolmannessa osassa keskityttiin epäsuoraan päästöraportointiin (Scope 3) liittyviin systeemisiin informaation epävarmuus- ja asymmetriatekijöihin sekä hiilineutraaliuden saavuttamisen haasteisiin terästoimitusketjussa. Löydökset osoittavat, että epäsuoraa päästöraportointia hankaloittavat merkittävästi liiketoimintaympäristöön, raportoinnin prosesseihin, hankintoihin, toimitusketjustruktuuriin, teknologioihin sekä kumppanuussuhteisiin liittyvät riskitekijät.

Näiden riskitekijöiden avulla kyetään selittämään, miksi tällä hetkellä päästöraportoinnin validiteetti on pitkälti kyseenalaista, johtuen kahdesta syystä: (1) toimitusketjun päästöraportointi voi perustua epätarkkoihin arvioihin toimitusketjukumppaneiden päästöistä (tiedon epävarmuus/epäselvyys) sekä (2) toimitusketjukumppaneilla ei ole riittävästi kannustimia kehittää päästöraportointia sekä jakaa tarkkoja päästötietoja toimitusketjukumppaneille (tiedon epäsymmetria toimitusketjussa). Löydetyt epävarmuustekijät kuvaavat epäsuoran päästöraportoinnin validiteettiongelmia, samalla tunnistaen myös edellytyksiä ilmastonmuutokseen ja toimitusketjun hiilineutraaliuteen liittyvään riskienhallintaan.

Sen lisäksi tutkimuksen kolmannessa osassa tarkasteltiin, miten yritykset voivat ratkaista löydettyjä haasteita, jotka liittyvät epävarmuuden lähteisiin implementoimalla toimitusketjun suunnitteluun ja strategiseen johtamiseen liittyviä informaationprosessoinnin käytänteitä. Kaiken kaikkiaan, tutkimuksen johdosta voidaan todeta, että hiilineutraaliuden tavoitteleminen toimitusketjussa vähentää riskejä etenkin regulaatioon ja taloudellisiin tekijöihin liittyen. Tämä vaatii kuitenkin entistä tarkempaa, nopeampaa ja verifioitua päästöraportointia, siten edellyttäen myös merkittäviä investointeja yritysten sisäisiin ja toimitusketjukumppaneiden välisiin teknologiaratkaisuihin.

Väitöstutkimuksen arvo yrityksille sekä yhteiskunnalle

Toimitusketjuihin liittyvä teknologinen kehitys on jatkuvaa, siksi myös samassa viitekehyksessä tutkimuksen on oltava tulevaisuuteen orientoitunutta ja kehityksellistä. Täten väitöstutkimuksen tarkoituksena on keskittyä moderneihin teknologiakäytänteisiin, joita yritykset ja yhteisöt käyttävät sisäisen sekä ulkoisen toimintaympäristön epävarmuuksien kontrolloimisessa. Tutkimustietoa tuotetaan myös ymmärtämään, miten liiketoiminnan ja toimitusketjun teknologiamaturiteetin lisäämisen riskejä voidaan hallita ulkoistamisprosessin aikana.

Väitöstutkimus tuottaa myös kriittistä tietoa toimitusketjujen päästöraportointien ongelmista, jolla voi olla relevanssia vastuullisuusriskien hallitsemisessa sekä regulaation noudattamisessa ja organisaatioiden vastuullisuusstrategioiden kehittämisessä. Ylipäätään riskien tehokkaampi hallitseminen hyödyttää yritysten ja toimitusketjujen operatiivista suorituskykyä vähentämällä epävarmuutta tai lisäämällä resilienssiä disruptioita vastaan. Toisaalta yhteiskunta hyötyy suoraan tutkimuksesta, joka tukee yritysten ja toimitusketjujen kykyä hallita riskejä digitalisaation avulla, sillä ne ovat tärkeä osa kysyntään vastaavista arvoketjuista ja taloudellista ekosysteemiämme. Tuotettu tutkimustieto ympäristövastuullisuuden vaatimuksista toisaalta tukee yritysten ilmastotavoitteiden saavuttamista ja hiilineutraalien toimitusketjujen rakentamista.

Väitöstutkimuksen tulokset tukevat hankinnan perusperiaatteiden ja toimitusketjuajattelun tieteellisen popularisoinnin tarvetta. Ne voivat parhaimmillaan rikastaa tulevaisuuden akateemista koulutusta, tarjoten tuleville asiantuntijoille arvokkaita oppeja hankinnan ja toimitusketjujen johtamisesta. Tämä avaa ovia syvemmälle ymmärrykselle alalla, edistäen osaamisen kehitystä ja innovatiivista ajattelua.

Aleksi Harju
Nuorempi tutkija
LUT-Kauppakorkeakoulu