Vihreä siirtymä ja työvoimapula mullistavat kuljetuslogistiikan

"Käytännössä olemme tilanteessa, jossa kuljetustoiminta sellaisena kuin olemme saaneet oppia, ei ole enää mahdollista", kirjoittaa tekniikan tohtori, professori Ulla Tapaninen.

Tällä vuosikymmenellä kuljetuslogistiikka tulee muuttumaan enemmän kuin kertaakaan sen jälkeen, kun yhteiskuntamme kuljetukset siirtyivät suurelta osin kumipyörille. Olemme kahden suuren haasteen edessä – fossiilisten polttoaineiden hinta nousee yhä korkeammalle ja työvoimapula kärjistyy. Käytännössä olemme tilanteessa, jossa kuljetustoiminta sellaisena kuin olemme saaneet oppia, ei ole enää mahdollista. Paluuta vanhaan ei ole, mutta näitä muutoksia ei pidä nähdä ongelmina vaan mahdollisuuksina.

Sota Ukrainassa on nopeuttanut siirtymää pois fossiilisista polttoaineista kohti vähäpäästöisiä polttoaineita nostaessaan perinteisten polttoaineiden hintoja. Onneksi samaan aikaan Suomi on jo siirtynyt suurelta osalta hiilipäästöttömiin energialähteisiin kuten ydinvoimaan, vesivoimaan ja tuulienergiaan sekä nyt viimeisenä aurinkoenergiaan. Ennusteiden mukaan Suomesta tulee energian viejä kymmenen vuoden kuluessa, mikä tarkoittaa valtavaa murrosta maamme elinkeinorakenteelle.

Energiamurros vaikuttaa myös kuljetusalaan. Perinteisten fossiilisten polttoaineiden hinnat jatkavat nousua, eikä paluuta halpaan dieseliin ole. Nyt onkin välttämätöntä, että jokainen kuljetuslogistiikan yritys käy läpi riippuvuutensa fossiilisista polttoaineista, tekee arviot vaihtoehtoisista polttoaineista, olivat ne sitten biopohjaisia, vetypohjaisia tai sähköä. Miten juuri minun yritykseni tulee varautua fossiilisten polttoaineiden hinnannousuun? Voinko siirtää kuljetuksia raiteille? Vai onko niin, että investoin päästökaupan avulla johonkin aivan muuhun sektoriin, ja saamillani päästöoikeuksilla jatkan toimintaani fossiilisilla polttoaineilla? Aivan ensimmäiseksi tulee lisätä kuljetussopimuksiin polttoainelauseke, joka siirtää nousevat polttoainekulut asiakkaan, eli kuljetusten tarvitsijan, maksettavaksi.

Vielä akuutimpi alaa ravisteleva kysymys on alan työvoimapula. Digitalisaatio on tähän päivään saakka ollut logistiikassa pitkälti vain asioiden tehostamista, paperittomuutta ja tiedonkulkua, mutta liikenneautomaatio on vasta kokeiluasteella. Nyt olemme siirtymässä vaiheeseen, jossa automaatio otetaan ratkaisuksi työvoimapulaan.

Itse asiassa jo nyt automaatio toimii ihmisen apuna mm. reittisuunnittelussa, automaattiajona osan aikaa sekä ympäristön ja kaluston tilan havainnoinnissa, mutta vähitellen se lisääntyy yhä enemmän. Tämä tarkoittaa, että ne yritykset, joilla on jo nyt kykyä ja resursseja vähentää työvoimakustannuksia automaation avulla, tulevat menestymään. Ihmistä kuitenkin tarvitaan myös jatkossa muissa toimialan työtehtävissä. Kehittyvä teknologia tulee tuomaan alalle uusia työtehtäviä ja rooleja suunnittelun, ohjauksen ja kehittämisen parissa.

Tulevaisuus on täällä tänään. Nyt jos koskaan kuljetuslogistiikka-alan yritysten on tehtävä merkittävät muutokset energia- ja työvoimaratkaisuissaan, jotta ne ovat kilpailukykyisiä myös tämän vuosikymmenen lopulla.

Kirjoittaja, tekniikan tohtori Ulla Tapaninen, toimii meriliikenteen professorina Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry valitsi hänet aiemmin tänä vuonna vuoden 2022 Logistikoksi.

Valokuva: Karl-Kristjan Nigesen